Villimaailma

Sari Oksanen on syntynyt vuonna 1983 Leppävirralla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2002 Leppävirran lukiosta.

Itämerennorppia on perinteisesti pidetty Saimaalla asustavien lähisukulaistensa tapaan erittäin paikallaan viihtyvinä, kun taas hallit ovat tunnettuja runsaasta liikkumisestaan. Filosofian maisteri Sari Oksasen väitöskirja tuo uutta, yksityiskohtaisempaa tietoa näiden hylkeiden liikkumisesta. Väitöskirjan tulosten mukaan itämerennorpat vaeltelevatkin laajoilla alueilla avoveden aikaan ja hallit puolestaan viihtyvät pienemmillä elinpiireillä makuuluotojensa läheisyydessä.

Lajien väliset erot vaikuttavat toimenpiteiden tehokkuuteen

Itämeren halli- ja norppakannat ovat elpyneet 70-luvun aallonpohjasta, jolloin molemmat kannat romahtivat noin viiteentuhanteen yksilöön liikametsästyksen sekä ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymisongelmien takia. Kantojen kasvun myötä myös hylkeiden aiheuttamat vahingot rannikkokalastukselle ja kalankasvatukselle ovat lisääntyneet.

Lajien väliset käyttäytymiserot vaikuttavat hylkeiden ja kalastuksen välisten ongelmien lieventämiskeinojen tehokkuuteen sekä hyljekantojen kestävän kannanhoidon suunnitteluun. Tutkimuksessa havaittiin, että ponttonirysissä vieraili vain uroshalleja. Hallien liikkumisessa vuorottelivat vierailut samoilla ruokailualueilla sekä makuuluodoilla. Ruokailualueet sijaitsivat jokisuissa ja muilla matalilla merialueilla, missä ovat myös keskeiset rannikkokalastusalueet. Havaitun ruokailualueuskollisuuden takia hallien poisto rysien läheisyydestä on mahdollinen keino hyljevahinkojen vähentämiseen, sillä poisto kohdistuu erityisesti niihin yksilöihin, jotka toistuvasti vierailevat pyydyksillä. Norpilla ei puolestaan havaittu vastaavaa pienelle alueelle kohdistuvaa saalistuspaikkauskollisuutta, vaan ne liikkuivat laajoilla elinpiireillä ja useilla erillisillä ruokailualueilla. Tämän vuoksi yksilöiden poisto rysien läheisyydestä ei ole tehokas keino norppien aiheuttamien vahinkojen vähentämiseen, vaan parempia menetelmiä tulisi etsiä esimerkiksi kalastustapojen ja pyydysten kehittämisestä.

Avovesiaikaisista vaelteluistaan huolimatta norppien on osoitettu olevan hyvinkin pesäpaikkauskollisia ja talvella erityisesti pesivien aikuisten liikkuminen on vähäisempää. Monet seurantahalleista puolestaan jättivät avovesiaikaiset elinpiirinsä ensimmäisten jäiden muodostuessa ja siirtyivät jäättömille merialueilla etelämmäksi tai kauemmas rannikosta. Näin ollen norpat ja hallit liikkuivat keskimäärin yhtä suurilla alueilla koko seurantajaksolla, joka kattoi sekä avovesi- että jääpeiteaikaa, mutta norpat liikkuivat keskimäärin enemmän avoveden aikaan.

Keinoja hyljekantojen tulevaisuuden turvaamiseen

Konfliktin toinen puoli on hylkeiden sivusaaliskuolleisuus kalanpyydyksiin. Tutkimuksessa kehiteltiin ja testattiin niin sanottua hyljesukkaa, joka mahdollistaa rysään joutuneen hylkeen pääsyn pinnalle hengittämään. Sukka osoittautui toimivaksi menetelmäksi norppien sivusaaliskuolleisuuden pienentämisessä, muttei toiminut yhtä hyvin halleilla. Vähentämällä tahattoman sivusaaliin määrää voidaan kalastusta kehittää kestävän kalastuksen tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi kalastukselle ja kalatuotteille myönnettävässä MSC-sertifikaatissa kiinnitetään huomiota sivusaaliin vähentämiseen. Vaikka molempien Itämeren hyljekantojen kehitys on ollut kasvusuuntaista, voi esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa uudenlaisia uhkia erityisesti pesinnässään jäästä ja lumesta riippuvaiselle norpalle. Tietoa liikkumisesta voidaan hyödyntää myös hylkeille tärkeiden elinalueiden säilymisen turvaamisessa.

Itämeren hylkeiden liikkumista selvitettiin GPS-seurannan avulla yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanssa.

FM Sari Oksasen biologian alaan kuuluva väitöskirja Spatial ecology of the grey seal and ringed seal in the Baltic Sea – seeking solutions to the coexistence of seals and fisheries (Itämeren hallin ja norpan spatiaalinen ekologia – keinojen etsintää hylkeiden ja kalastuksen rinnakkaiseloon) tarkastetaan Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii tohtori Jonas Teilmann, Aarhus University ja kustoksena professori Raine Kortet, Itä-Suomen yliopisto.