BirdLife Suomi: Laulujoutsen on vuoden lintu
Laulujoutsenpari Kuva: Jan Södersved
Vuoden lintu 2014 on kansallislintumme laulujoutsen. Sukupuuton partaalla hoippuneen lajin kanta on jatkanut kasvuaan yli puoli vuosisataa, ja tänä vuonna BirdLife Suomi päivittää kymmenen vuoden takaisen kannanarvionsa. Silloin päädyttiin 4 600–6 000 pariin.
Nyt lintuharrastajat lähtevät laskemaan joutsenia kymmenentuhannen parin mutupohjalta. Samalla päivitetään tietoa laulujoutsenen tärkeimmistä levähdys- ja ruokailualueista. Laulujoutsen on alkanut levittäytyä omimmilta alueiltaan soilta, reheviltä järviltä, järvenlahdilta ja lammilta merenlahdille ja karuille selkävesille. Tiedon keruussa kaivataan luonnossaliikkujien apua.
Tänä keväänä laulujoutsenen muutto alkoi jo helmikuun lopulla, ja maaliskuussa joutsenet olivat ehtineet myös pohjoisimpaan Suomeen. Maan eteläosissa laulujoutsenet ovat nyt jo pesäpaikoillaan, ja hautova naaras erottuu kauas. Poikaset kuoritutuvat toukokuun lopulta alkaen ja varttuvat lentokykyisiksi noin kolmessa kuukaudessa. Poikueessa on tavallisesti 4–5 poikasta, mutta suurimmissa pesueissa on ollut peräti 11 poikasta.
Laulujoutsen pesii nykyään koko maassa pohjoisimmasta Lapista etelärannikolle ja Ahvenanmaalle. Huomenna järjestettävässä Tornien taisto -tapahtumassa lintuharrastajat tarkkailevat lintuja noin 330 tornissa. Arvatenkin laulujoutsenia nähdään lähes yhtä monessa tornissa.
Pesivien joutsenten lisäksi Suomessa asustelee kymmeniätuhansia pesimättömiä yksilöitä, sillä laulujoutsen on sukukypsä vasta neljä–viisivuotiaana. Suomen kautta muuttaa myös venäläisiä joutsenia. Kahtena edellisenä syksynä järjestetyn Joutsenbongauksen tulosten perusteella Suomessa lepäilee syksyllä 60 000–70 000 laulujoutsenta.
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden lintuja ovat viime vuosina olleet selkälokki (2013), mustakurkku-uikku (2012), kuovi (2011) ja kuikka (2010).
Tiedotteen lintulajit ruotsiksi: sångsvan (laulujoutsen), silltrut (selkälokki), svarthakedopping (mustakurkku-uikku), storspov (kuovi), storlom (kuikka)