Villimaailma

Raakku eli jokihelmisimpukka.Kuva: Metsähallitus / Panu Oulasvirta

Suomen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan tila paljastui odotettuakin huonommaksi Metsähallituksen vetämässä Raakku!-hankkeessa. Lajin taantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan jokien valuma-alueiden kunnostamista ja kalateitä lohen nousun varmistamiseksi. Uusin tieto raakun tilasta esitellään seminaarissa Rovaniemellä Arktikumissa.  

Erittäin uhanalaisen raakkukannan tila on huono. Paria latvapuroa lukuun ottamatta raakun lisääntyminen on kaikissa tutkituissa joissa riittämätöntä lajin säilymiseksi.

Tilanne on hälyttävin pääuomissa, joissa raakut eivät ole lisääntyneet vuosikymmeniin. Pääuomien raakkujen kuolema on erityisen vahingollista, sillä raakun perinnöllinen monimuotoisuus on niissä suurin. Jos kehitys jatkuu, jää raakun selviytyminen Suomessa muutaman latvapuron varaan, ja niissäkin kanta vähitellen taantuu.

– Raakun häviäminen vaikuttaa laajalti, sillä raakut luovat tehokkaina vedenpuhdistajina erinomaisen elinympäristön monille joen eliölajeille, muun muassa lohikaloille, kertoo hankkeen vetäjä Panu Oulasvirta.

Taantumisen syyt valuma-alueilla ja vesirakentamisessa

Raakun taantumissyyt löytyvät jokien valuma-alueilta ja vesistörakentamisesta. Pääasiassa metsätalouden ojitus, auraus ja metsäautoteiden rakentaminen ovat aiheuttaneet ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista jokiin, jolloin liettyminen on muuttanut pohjan elinolosuhteet kelvottomaksi raakun herkälle nuoruusvaiheelle. Metsähallituksen metsätalouden ohjeistuksessa asiaan on kiinnitetty huomiota.

Pääuomien raakkupopulaatioille erityisen vahingollista on lohen nousun estyminen jokien patoamisen takia. Isäntäkalatutkimukset osoittivat entisten lohijokien raakkujen suosivan lisääntymisessään lohta taimenen sijaan.

Mitä pitäisi tehdä raakun pelastamiseksi?

Välittömän häviämisuhan alla oleville populaatioille voidaan ostaa lisäaikaa kasvattamalla raakkuja laboratoriossa ja istuttamalla ne luontoon kriittisen nuoruusvaiheen jälkeen.

Ainoa kestävä suojelutoimi on kuitenkin kunnostaa raakkujokien valuma-alueet. Lisäksi tarvitaan kalateitä lohen palauttamiseksi lohiriippuvaisille raakuille Iijoen ja Luton vesistöissä. Suomen raakuille ei ole laadittu suojelusuunnitelmaa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Suojelusuunnitelma ja suojelutoimiin sitoutuminen on edellytys raakun säilymiseksi. Suojelulla on kiire, koska raakkukannan romahtaminen on jo alkanut.
Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisessä Raakku! – Jokihelmisimpukkakantojen elvyttäminen uusilla menetelmillä -hankkeessa selvitettiin jokihelmisimpukan eli raakun tilaa ja geneettistä rakennetta pohjoisessa Fennoskandiassa, kehitettiin raakkuesiintymien kartoitus- ja elvytysmenetelmiä sekä tutkittiin isäntäkalalajien merkitystä raakun lisääntymisessä.

Hanketta on rahoitettu Interreg IV A Pohjoinen -ohjelmasta. Kansallisia rahoittajia ovat hankkeiden toteuttajatahot Metsähallitus, Lapin Ely-keskus, Jyväskylän yliopisto, Norrbottenin lääninhallitus (Ruotsi), Bioforsk (Norja) ja NINA (Norja).