Mysteeriksi jääneet ruutanat
Sea Lifen akvaristitiimi lähti paikalle katsomaan kaloja, jotka tunnistettiin nopeasti lampiruutanoiksi. Kalat pyydystettiin altaasta ja kuljetettiin Merimaailma Sea Lifeen, jossa ne sijoitettiin kotimaan osastolle. Koskaan ei kuitenkaan selvinnyt, miten ruutanat olivat keravalaisaltaaseen päätyneet. Ilmeisesti kyseessä oli jonkin sortin pila.
Suihkulähteestä lasten suosikeiksi
Sea Lifessa ruutanat oppivat nopeasti täysihoitolan tavoille: kun altaan äärellä seisoi asiakas, ruutanat ampaisivat pinnan tuntumaan aukomaan suutaan. Akvaariossa järjestettäviin lasten synttärijuhliin kuuluu ohjelmanumerona kalojen ruokinta kalanruokapelleteillä, joten ruutanat oppivat nopeasti, miten ruokaa kannattaa lapsilta kerjätä.
Marraskuussa merimaailman pitkään palvelleella kotimaan osastolla aloitettiin kuitenkin purkutyöt, koska tilaan on määrä avata uusi, helmikuussa valmistuva näyttely. Remontin vuoksi ruutanat uhkasivat jälleen jäädä kodittomiksi. Onneksi kotimaisten kalojen esittelyyn erikoistunut Kotkan Maretarium lupasi kuitenkin tarjota mysteeriruutanoille uuden kodin. Kalojen Suomen kiertue jatkui siis Keravan ja Helsingin jälkeen Kotkan vesille.
RUUTANA (Carassius carassius)
Ulkonäöltään ruutana on kuin kultakalan vaatimattomampi maatiaisserkku. Yhdennäköisyys selittyy läheisellä sukulaissuhteella, sillä kumpikin kala kuuluu Carassius-sukuun. Nuorempana väritön ruutana saa aikuistuessaan kylkiinsä kauniin kuparin- tai kullanhohteen – aivan kuten kultakalakin.
Suomessa ruutanaa tavataan kaikkialla rannikolla ja sisävesissä aina Sodankylän ja Kittilän korkeudelle saakka. Ruutana on todellinen selviytyjä, joka menestyy monenlaisissa elinympäristöissä, jopa pohjaan asti jäätyvissä lammikoissa. Tällöin ruutanan pitää kuitenkin pystyä kaivautumaan pohjamutaan, mitä se ei pystyisi suihkulähteessä tekemään.
Kirjaimellisesti kännikala
Kun talvisen jääkannen alle jääneestä vedestä on loppunut kaikki happi, muista kaloista poiketen ruutana selviää erikoisen, alkoholikäymiseen perustuvan aineenvaihduntansa avustamana. Talveen valmistautuminen alkaa jo syksyllä, jolloin ruutana alkaa varastoida maksaansa glykogeenia, joidenkin eläinten käyttämää varastohiilihydraattia. Tankkauksen seurauksena ruutanan maksa kasvaa jopa 15 prosenttiin kalan ruumiinpainosta.
Talven tullen ruutana saa energiaa elintoimintojensa ylläpitämiseen hajottamalla hitaasti glykogeenivarastoja maksastaan. Glykogeeni hajoaa ensin rypälesokeriksi, sitten välivaiheiden kautta puhtaaksi etyylialkoholiksi. Talvella ruutanan elimistön alkoholipitoisuus voikin nousta jopa yli kahden promillen.
Energiantuotantotapana alkoholikäyminen on hidas, mutta se toimii täysin ilman happea. Eikä ruutana kovin paljon energiaa talvella kulutakaan, sillä vaihtolämpöisenä eläimenä se ei talvella liiku oikeastaan ollenkaan. Hengissä pysymiseen riittää siis hyvin peruselintoimintojen käyttämä energia.
Ruutanoiden sielunelämään paneutuneet suomalaisbiologit ovat laskeneet, että hehtaarin suuruisessa lammessa voi elää jopa 300 000 ruutanaa. Tämä kalamäärä tuottaa kotilampeensa talven aikana 15 kiloa puhdasta etanolia, sillä ruutanat erittävät alkoholin ulos kidusten kautta suoraan ympäröivään veteen.