Villimaailma

Aikuisia liito-oravia pesäpöntössä (kuva: Andrea Santangeli)

Tuore tutkimus selvitti liito-oravan elinympäristövaatimukset ja vertasi niitä tällä vuosikymmenellä uudistetun metsälain vaatimuksiin. Päähavainto oli, ettei luonnonsuojelulaki pysty turvaamaan kovinkaan hyvin liito-oravan elinympäristöjä.

Metsävarojen kestämätön käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti. Uhka on erityisen vakava boreaalisella vyöhykkeellä, jonkahavumetsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Nyt julkaistun tutkimuksen esimerkkieläimeksi valittiin liito-orava, sillä se on tyyppiesimerkki lajista, joka kärsii metsätalouden toimenpiteistä. Liito-orava on myös Euroopan Unionin luontotyyppidirektiivin suojelema laji.

– Jos onnistutaan turvaamaan liito-oravan elinympäristöjä, niin samalla tulee turvattua alueen koko monimuotoinen metsäekosysteemi, kertoo tohtorikoulutettava Ralf Wistbacka Oulun yliopistosta.

Lainsäädäntö voi tarjota luonnolle turvaa

Lainsäädäntö on yksi tärkeimmistä välineistä luonnon suojelemiseksi. Jotta laki olisi toimiva ja saisi yleisen hyväksynnän, niin sen olisi perustuttava tieteellisen näyttöön. Tämä on keskeistä erityisesti ympäristölainsäädännön piirissä olevissa asioissa – kuten luonnonsuojelu ja metsälaissa, jotka koskettavat monia tavallisia metsänomistajia.

Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin lainsäädäntöä, jolla pyritään turvaamaan liito-oravan elinympäristöjen säilyminen. Liito-orava viihtyy metsissä, joita uhkaavat laaja-alaiset avohakkuut.

Liito-oravanaaraiden esiintymistä seurattiin 81 paikassa kahdentoista vuoden ajan. Tutkijat rakensivat ennusteen liito-oravanaaraiden esiintyvyydestä tietyssä elinympäristössä.

Nykyiseen liito-oravametsien käsittelyohjeistukseen ehdotetut päivitykset eivät perustu tieteelliseen näyttöön ja eivätkä käytännössä paranna lajin suojelua lainkaan.

Kuilu tieteen ja politiikan välillä

Tuoreen tutkimuksen tulokset tuovat päivänvaloon tieteen ja politiikan välisen suuren kuilun, joka vaikuttaa erityisen suurelta, kun kyse on ympäristölainsäädännöstä.

– Nyt on kiireellisesti täytettävä tiedepolitiikan puutteet, jotta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan varmistaa yhä nopeammin muuttavassa maailmassa, sanoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Nyt julkaistu tutkimus tehtiin yhteistyönä Oulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Alkuperäinen artikkeli: The tragedy of the science-policy gap – Revised legislation fails to protect an endangered species in a managed boreal landscape