“Pesimäkausi venyi ennätyksellisen pitkäksi, sillä emot hoivasivat maastopoikueitaan vielä kesä-heinäkuun vaihteessa aikaisimpien poikueiden ollessa maastossa jo 6.5. lähtien. Leuto talvi epäilemättä helpotti tikkojen elämää, mutta kylmä kevät ja alkukesä hyydyttivät pesimävirettä maan eteläosia lukuunottamatta”, toteaa suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluista.
Valkoselkätikkojen pesimäalueet painottuivat edelleen vahvasti maan itä- ja kaakkoisosiin. Varmistettuja pesintöjä löytyi eniten Etelä-Karjalasta (43). Muut löytyivät Pohjois-Karjalasta (25), Etelä-Savosta (16), Päijät-Hämeestä (12), Keski-Suomesta (9), Kymenlaaksosta (5), Pirkanmaalta (3), Pohjois -Savosta (3), Uudeltamaalta (1), Kanta-Hämeestä (1) ja Pohjanmaalta (1).
“Pesimäaikaisten parireviirien yhteismäärä lisääntyi parilla kymmenellä viime vuoteen verrattuna. Reviirejä ja yksittäisten lintujen elinpiirejä löytyi myös monilta paikoilta eteläisen levinneisyysalueen ulkopuolelta aina Kainuuta ja Etelä-Lappia myöten”, Laine kertoo.
Valkoselkätikka tarvitsee lehti- ja lahopuustoista metsää sopivan hyönteisravinnon löytämiseksi. Parhaimmat elinympäristöt vähenivät merkittävästi tehokkaan metsätalouden seurauksena , mutta nykyisin valkoselkätikkakanta on elpymässä ja vahvistumassa aktiivisen suojelun, elinympäristöjen hoidon ja idästä muuttaneiden tikkojen ansiosta.
“Suomen kanta on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja vaatii aktiivista seurantaa ja suojelutoimia selviytyäkseen”, Laine muistuttaa.
Valkoselkätikkaseurannoissa tarkastetaan lajin tunnettuja esiintymisalueita ja kartoitetaan uusia elinympäristöjä. Suomen lintuharrastajat ansaitsevat suuren kiitoksen, sillä monet uudet elinpiirit löydetään harrastajilta satujen tietojen ja vihjeiden perusteella.